tiistai 2. kesäkuuta 2015

Marja Bonada, Ant Dickinson, Angela Davies, Katie Cyfenw ja Tom Gilhespy: Confluence - Liitos 2.6.-4.7.2015



Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen kesäkuussa ei nähdäkään valokuvia, vaan jotain muuta. Wrexhamista, Walesista tuleva taiteilijaryhmä tuo kesäkuuksi Galleria Pihattoon teoskokonaisuuden, jossa on käytetty jännittäviä tekniikoita ja materiaaleja. Marja Bonada maalaa fyysisellä liikkeellä suuria vangitsevia piirros-maalauksia, Ant Dickinsonin soittimet soittelevat itsekseen, Angela Davies ja Katie Cyfenw heijastavat videota teospinnoille ja Tom Gilhespyn pöytäliinoille tekemät piirroskollaasit tuovat -yllättävää kyllä- venäläisen keittiönpöytä-keskustelukulttuurin nähtäväksi ja koettavaksi.

Avajaisissa tiistaina 2.6. Marja Bonada myös tekee performanssin tapaan yhden maalausaktion.

Walesiläistaiteilijat tuo Lappeenrantaan taiteilijoiden näyttelyvaihto Etelä-Karjalan taiteilijaseura ry:n kanssa.

- Avajaiset tiistaina 2.6. klo 18
- Näyttely avoinna 3.6.-4.7. ti-pe 11-18, la 11-15.
- Juhannuksena poikkeuksia aukioloajoissa.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Kaisu Häkkänen: Mad Johnson Was Here 6.-30.5.2015


Kaakkois-Suomen valokuvakeskus esittelee toukokuun näyttelyssään Kaisu Häkkäsen näyttelykokonaisuuden Mad Johnson Was Here.

Ruokolahdella asuva ja työskentelevä Kaisu Häkkänen kertoo:

"Työskentelen pääasiassa linssittömillä neulanreikäkameroilla. Kamerani ovat yksinkertaisia pahvi- ja puulaatikoita, negatiivina käytän valokuvapaperia. Työskentely neulanreikäkameralla on hidasta ja valmis kuva on vähäisellä kontrollilla syntynyt. Laitesidonnaisessa ja nopeatempoisessa nyky-yhteiskunnassa neulanreikäkameralla kuvaaminen onkin kuin oleilua toisenlaisessa todellisuudessa; kamera pelkistää kohdetta, eikä tallenna mitään toiminnallista, mutta toisaalta teosteni merkitys syntyykin pitkälti siitä, mitä on jäänyt pois.

Pyrin näyttämään kuvissani sen, mitä näen omalla tavallani. Kuvaan autioituvia maisemia ja kaupunginosia, omanlaatuisia tai tyhjilleen jääneitä rakennuksia tai muuta itseäni puhuttelevaa ja taaksejätettyä. Tällaisissa paikoissa minulle on merkityksellistä kaikki se, mikä ei ole enää läsnä. Paikat ovat myös mielenkiintoisia muotokuvia eletystä elämästä ja vaikka ihminen ei ole enää paikalla, hänen tarinansa kuuluu.

Minusta neulanreikäkameralla tehty särkynyt ja rosoinen kuva antaa paljon tilaa tunteelle ja mielikuville. Toivonkin pystyväni koskettamaan katsojaa kuvillani niin, että jokin liikahtaisi katsojan sisimmässä ja tunnetasolla työskentely mahdollistuisi.


MAD JOHNSON WAS HERE

Työskentelin vesisaarelaisessa taiteilijaresidenssi Lyset i Varangerissa ensimmäisen kerran kesällä 2012. Aloitin residenssijaksolla kuvamaan tätä sarjaa. Sarja sai alkunsa luettuani kadun nimen väärin: Mads Johnsens gatesta tuli Mad Johnsonin katu. Siitä lähtien mies nimeltä Mad Johnson on johdatellut minua pitkin Pohjoiskalottia ja kauemmaksin. Olen kuvannut sarjaa eri puolilla Varangin niemimaata vuosina 2012-2013, sekä kesällä 2014 Huippuvuorilla Grumantissa ja Barentsburkissa.

Mistä tarina lopulta kertoo, sen aika näytää. Kesällä 2015 tarkoitukseni on kuvata sarja loppuun toisella residenssijaksolla Lyset i Varangerissa Vesisaaressa, Norjassa. Olennaisinta sarjan kuvissa on kuitenkin kaikki se, mikä kuvissa ei näy - mikä on joskus ehkä ollut, mutta mikä nyt on poissa.

Näyttelyä ovat tukeneet Kaakkois-Suomen taidetoimikunta ja Taiteen edistämiskeskus. Kiitos tuesta myös Ruokolahden taideyhdistykselle. "


- Avajaiset tiistaina 5.5. klo 18
- Näyttely avoinna 6.-30.5. ti-pe 11-18, la 11-15
- HUOM: Helatorstaina 14.5. suljettu
 

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Leevi Korkkula: Hetken ehkä onni kestää... 7.-29.4.2015


Kaakkois-Suomen valokuvakeskus esittelee huhtikuun näyttelyssään kulttuuri-ikoni, laulaja Olavi "Ola" Virran yksityiselämää ainutlaatuisena kokonaisuutena. Kokoelma sisältää harvinaisia, intiimejä ja paljastavia kuvia Virran yksityiselämästä vuodelta 1958.

Leevi Korkkulan kuvien äärellä monille avautuu mahdollisuus tarkentaa ja laventaa mielikuvaansa Olavi Virrasta. Virta oli myös tavallinen perheellinen mies kaikkine tavallisen ihmisen piirteineen. Aikoinaan hänen elämäänsä riepoteltiin ja reposteltiin tiedotusvälineissä; Virran määriteltävissä tai valittavissa ei ollut se, mikä kulloinkin oli ajankohtaista ja tärkeätä tai muuten vaan käyttökelpoista.

Korkkula oli vuonna 1950-luvun lopulla nuori freelance-lehtikuvaaja ja -kirjoittaja. Hänen kuvissaan on harvinaista se, ettei Virralla aiemmin ollut tapana esitellä yksityistä minäänsä tiedotusvälineille. Näissä kuvissa Virta kuitenkin nimenomaan halusi esitellä kotiaan, sinne hankkimiaan kotitalousvälineitä ja -laitteita, kesämökkinsä, kesäiset harrastuksensa perheen parissa ja paljon muuta. Kuvat ovat teeskentelemättömän ja häpeilemättömän asetelmallisia - siten Virta halusi itsensä ja perheensä julkisuudessa nähtävän.

Kuvat ovat vahvasti näyteltyjä ja siksi vilpittömyydessään aseistariisuvia. Korkkulan kuvien intiimiys lähentelee albumikuvien paljastavuutta. Nuori kuvaaja on kunnioittanut kohdettaan ja toteuttanut kuvansa täysin tämän ehdoilla. Olavi Virran suosio suomalaisten mielissä ja nykylaulajien repertuaareissa antavat aiheen tälle kunnianosoitukselle. Virta elää edelleen - näissä esillä olevissa valokuvissa ja toivottavasti myös mielessänne.

Kaakkois-Suomen Valokuvakeskus ry täyttää 10 vuotta


Päänäyttelyn yhteydessä nähdään myös pienempi kuvakokonaisuus Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen historiasta. Keskus perustettiin 3.4.2005. Huhtikuun-näyttelyiden avajaisissa esiintyy tämän kunniaksi saksofoniyhtye Tri-X.


- Avajaiset tiistaina 7.4. klo 18
- Näyttely avoinna 8.-29.4. ti-pe 11-18, la 11-15

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Aarne A. Mikonsaari 4.-28.3.2015


Kaakkois-Suomen valokuvakeskus esittelee maaliskuun näyttelyssään mm. Joutsenossa, Lappeenrannassa ja Haminassa vaikuttaneen valokuvaajan Aarne A. Mikonsaaren (1945-2007), joka on tunnettu paitsi mittavasta studiotyöskentelystä (lapsia, kihla-, hääpareja jne), myös paikallisen miljöön vankkumattomana dokumentoijana. Hän oli 62-vuotias kuollessaan marraskuussa 2007.

Aarne Mikonsaari oli tullut mukaan Saimaan Kameraseuran toimintaan 1960-luvun lopussa. Hän päätyi lähes heti seuran puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä toimikin sitten neljä vuotta 1969-1972. Valintaan liittyi hieman kapinaa seuran vanhaa polvea kohtaan, mutta samalla seuran toiminta aktivoitui hiljaiselon jälkeen.

- Kyllä minulla varmaankin oli enemmän intoa kuin taitoa siihen aikaan, "Arska" itse vähätteli osuuttaan.

Seuran tuonaikaiset aktiivit kuitenkin muistavat, miten juuri innostus ja motivaatio olivat ne tekijät, jotka kannustivat myös muita tekemään ja osallistumaan. Aarnen puheenjohtajavuosien aikana seuran jäsenmäärä tuplaantui ja toimintakertomusten pituuden voidaan todeta vähintäänkin kolminkertaistuneen.

Vaikka Aarne siirtyi jo vuosikausia sitten Haminaan, piipahti hän säännöllisesti myös Lappeenrannassa; Saimaan Kameraseuran jäsenilloissa tapaamassa kavereita tai näyttelyissä katsomassa kuvia.

Aarne kuvasi paljon ympäristöään ja erityisesti sitä katoavaa maisemaa (tämä aihe on edelleenkin ajankohtainen Lappeenrannassa 2015). Aina kun Aarne sai vihiä jonkin talon purkamisesta, hän kävi dokumentoimassa sen. Tämän valtavan materiaalimäärän Aarne valtuutti perikuntansa lahjoittamaan Etelä-Karjalan museolle. Tätä voidaan pitää paikallisen kulttuurihistorian kannalta hyvin merkittävänä tekona. Tämä näyttely on koottu nyt Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen ja Etelä-Karjalan museon yhteistyönä juuri tästä materiaalista.

Muistamme Arskaa lämmöllä.

- Avajaiset tiistaina 3.3. klo 18
- Näyttely avoinna 4.-28.3. ti-pe 11-18, la 11-15

tiistai 3. helmikuuta 2015

Martti Matilainen: Pitkä tie 3.-28.2.2015



Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen näyttelyt Galleria Pihatossa jatkuvat helmikuussa Martti Matilaisen näyttelyllä Pitkä tie.

- Näyttelyni perustuu omiin epämääräisiin muistoihini lapsuudesta ja nuoruudesta ja nykyajasta. Kaikki kuvat on tehty kollaasitekniikalla, Matilainen kertoo.

- Olen käynyt läpi suuren määrän vanhoja valokuvia ja säilyneitä negatiiveja sekä itseltäni että vanhempieni albumeista ja kenkälaatikoista. Niiden äärellä olen yrittänyt pohtia, mitä kaikkea muistan ja miksi. Muistanko yleensä asioita oikein ja miksi muistan juuri niitä - melkein merkityksettömiä asioita, jopa mitättömän pieniä yksityiskohtia.

- Olen yrittänyt saada kuviini joitakin näitä tunnelmia menneisyydestä ja yhdistänyt ne myöhempiin aikoihin. Kuvani ovat eränlaista itsetutkiskelua ja oman elämän pohdiskelua.

Martti Matialainen on kuvataiteilija ja valokuvaaja Virtasalmelta. Hän on osallistunut vv.1969-1980 Helsingissä nuorten näyttelyihin ja aluenäyttelyihin. Välillä hän toimi valokuvaajana Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa ja freelance-lehtikuvaajana pääkaupunkiseudulla. Vuosina 2013-2014 hän on osallistunut useisiin kansainvälisiin valokuvanäyttelyihin, ryhmänäyttelyihin ja kilpailuihin. Vuonna 2014 hänellä oli myös kolme omaa valokuvanäyttelyä kotimaassa.

- Avajaiset tiistaina 3.2. klo 18 (taiteilija on paikalla)
- Näyttely avoinna 4.-28.2. ti-pe 11-18, la 11-15

Taiteen edistämiskeskus on tukenut näyttelyä.
 

tiistai 6. tammikuuta 2015

Seppo Saves in memoriam 7.-31.1.2015

Kylän vanhin, Teleformin kylä


Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen vuoden ja samalla Galleria Pihatto -yhteistyön avaa Patricia Seppälän säätiön tuottama postuumi näyttely lehtikuvaaja Seppo Saveksen (1940–2013) Apu-lehden reportaasimatkasta Papua-Uuteen-Guineaan vuonna 1962 yhdessä Heikki Brotheruksen ja Erik Allardtin kanssa. Hänen viime vuosinaan suunnitteluasteelle jääneen näyttelynsä ovat viimeistelleet prof. Antero Takala ja Tuomo-Juhani Vuorenmaa.

- Avajaiset keskiviikkona 7.1.2015 klo 18
- Näyttely avoinna 8.-31.1. ti-pe 11-18, la 11-15

Galleria Pihatto, Valtakatu 80 (käynti Kaukaankadun puolelta; seuraa "Pappila" -opasteita), Lappeenranta

Saves itse kertoi näyttelystä näin:

Apulehden retkikunta – Heikki Brotherus, Erik Allardt ja allekirjoittanut – teki 1962 useamman kuukauden mittaisen reportaasimatkan Papua-Uuteen Guineaan, joka tuohon aikaan oli vielä Australian hallinnoima territorio.

Matka oli silloin suomalaisen aikakauslehdistön kaikkien aikojen suurin satsaus yhteen aihekokonaisuuteen – ja taitaa olla sitä edelleenkin. Brotheruksen ja oman työni tulokset julkaistiin lehden neljässä perättäisessä numerossa runsaan kymmenen sivun paketteina.

Kuvieni osuus oli kaksi kolmasosaa painopinta-alasta, mutta - näin jälkikäteen katsellen - se tuntuu vähältä ja ennen kaikkea kovin suppealta. Suppealta siksi, että julkaistavien kuvien valitsijana - siis "itsevaltaisena" vedoksien tekijänä – toimi vasta 22-vuotias kuvaajanalku. Nuoruuteni lisäksi valintaani vaikutti silloisen painotekniikan toistokyky; se vaati selkeitä, ahtaita rajauksia; kuvia, joissa ei runsailla detaljeilla "mässäillä".

Tähän tulokseen tulin kun nyt, jotakuinkin puoli vuosisataa myöhemmin, kävin sattumoisin läpi lähes 3000 negatiivin Papua-arkistoani. Tarkoituksenani oli valita ja valmistaa aiheesta pari-kolmekymmentä isohkoa vedosta digitaaliseen muotoon – sanoisinko jälkipolville nyt, kun vielä moiseen kykenen.

Toisin kuitenkin kävi; yllätyin negatiivimateriaalini monimuotoisuudesta ja kertovuudesta; siitä miten olin nuorena miehenä saanut kontaktin "lähes kivikaudessa eläviin" kuvattaviini ilman minkäänlaista kielellisen kommunikoinnin mahdollisuutta. Suoraan sanoen olin aivan ihastunut tähän "jälleennäkemiseen" ja riemuitsin siitä.

Voidaan oikeutetustikin olettaa, että 70v juuri täyttäneen äijän "ihastumiset" omiin kuviinsa on jätettävä omaan arvoonsa. Olen kuitenkin aina suhtautunut työhöni varsin kriittisesti, ja mielestäni tuo kritiikki on vain lisääntynyt vuosien myötä. Siksi rohkenen uskoa, että ko. kuvamateriaali on ainutlaatuisuutensa lisäksi myös varsin mallikasta.

Niinpä olenkin ryhtynyt valitsemaan ja käsittelemään em. materiaalia tarkoituksella vedostaa noin sata otosta suureksi näyttelykokonaisuudeksi. Työläin ja aikaa vievin homma koko savotassa tulee olemaan "ajan patinan" poistaminen negatiiveista. Onneksi nykytekniikka mahdollistaa sen. Tarkoitukseni on myös ”höystää” näyttelykokonaisuutta lyhyillä tekstimuisteloilla.

Seppo Saves
emeritus-lehtikuvaaja